lauantai 26. marraskuuta 2011

Putkesta kääntymisen vaikeus

Aksaa on tullut treenattua nyt jonkin verran, mutta toko on jäänyt nyt tosi vähälle ajanpuutteen vuoksi. Oikeastaan oon viime päivinä ajatellut, että jätän tokon nyt joulutauolle ja jatketaan sitten taas mahdollisesti talvihallitreeneissä tammikuussa.

Aksapuolella oon pyrkinyt ottamaan Retun mun kouluttaman ryhmän treeneihin mukaan ja treenaamaan sen kanssa ennen treenien alkua kontakteja. Asenne on ainakin toistaiseksi säilynyt, en vaan saa aikaseksi vaikeuttaa treeniä.. Isänpäivän osalta ohjatut treenit jäi meiltä väliin Suomi-Ruotsi -ottelun takia, mutta viime viikolla treenailtiin keppikulmia ja kepeille irtoamista ja yllättävän hyvin sujui :) Lisäksi käytiin tänään treenailemassa vähän kontakteja ja putkesta kääntymistä alkeisryhmän treenien innoittamina ;) Kontaktit ei sujunut ihan niin hyvin kuin odotin, epäröintiä oli taas nähtävissä, mutta pari vikaa toistoa oli jo hyviä. Kai se pitää vaan jatkaa treeniä ja yrittää pitää koiran vire hyvänä.
Putkesta kääntymistä treenattiin simppelillä setillä: suora putki ja rengas jatkona eli paljon ei tarvinnut esteitä kannella, mutta sitäkin hyödyllisempi treeni saatiin aikaan. Tulipahan taas todettua ainakin se, että R irtoaa hyvin! Vielä kun se kääntyisi.. Haluan opettaa Retulle, että suorasta putkesta saa singota tykinkuulana eteenpäin, jos ei mitään lisäohjeita kuulu. Mutta jos kutsun koiraa nimeltä sen ollessa putkessa niin pitää kääntyä putkesta ulostullessa. Saatiin hyviä toistoja, joskin haluaisin, että R kääntyisi vielä tiukemmin. R vaan rakastaa kaahata suoraan eteenpäin ja käännökset hidastaa vaan turhaan vauhtia ton koiran mielestä. No, me rämmitään tuon kääntymisasian kanssa vielä tovi, mutta hyvähän se on treenata kääntymisiä myöhään kuin ei milloinkaan ;)

Ikävänä uutisena R on liikkunut taas aika huonosti ja on jopa normaalia äksympi muille koirille (jos se on edes mahdollista ;)). Lisäksi treeneissä haukkuu nyt taas ihan mahdottoman paljon stressihaukkua. R on ollut nyt muutamalla viime hierontakerralla tosi jumissa ja hierontaväliä on lyhennetty reippaasti. Parhaimmillaan meillä on hierontaväli ollut 12 viikkoa ja nyt ollaan jo hetki oltu 4 viikossa, että ei taas hyvältä näytä..:( Välillä musta tuntuu, että mä kyttään tota koiraa ihan liikaa eikä siinä oikeesti mitään vikaa ole, mutta jotenkin se ei vaan oo hyvä.

Eilen askarreltiin vähän treenileluja porukalla ja Retun joulupakettiin meni seuraavanlainen vetolelu:
Pituutta lelulla on noin 40 cm ja se venyy kivasti, joten uskoisin, että toimii yhtä hyvin treenileluna kuin edeltäjänsäkin :)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Haastetta pukkaa

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Kiitos vaan Suville (ja Hannikselle) haasteesta ;) Aika monella vaikuttaisi tosiaan olleen jo haaste blogissaan, mutta heitetään nyt haaste seuraaville: Laura, Sonja, Sofi, Anne, Tuuli, Tiia, Katja ja Outi. Sikäli mikäli haastetta ei teille vielä ole tullut :)

Sitten niihin satunnaisiin asioihin

1. Tunnistan todella monia koirarotuja ulkonäöltä. Harvoin tulee kadulla vastaan rotua, jota en tunnistaisi. Eli joko rotujen määrä on supistunut tai sitten oma rotutietous on lisääntynyt jatkuvasti.
2. Olen todella huono suunnittelemaan treenejä etukäteen. Ja vaikka saisin treenin suunniteltua etukäteen, suunnitelmassa pysyminen ei useinkaan onnistu. Saati sitten treenien analysointi jälkikäteen eli suunnitelman ja siinä pysymisen hyöty on plus miinus nolla.
3. Haaveilen omakotitalosta metsän reunassa, jonka pihassa on koirilla tilaa juosta ja saisi oman agilitykentän <3 Tämä haave odottaa vielä toteutumistaan ainakin valmistumiseen asti (ja tod. näk. pidempäänkin, sitä lottovoittoa odotellessa..), mutta ainahan sitä saa haaveilla..
4. Mä varmistan edelleen aina kotoa lähtiessä, ettei sukkia, rintsikoita tai muuta tuhottavaksi kelpaavaa jää lattioille. Sukat ja rintsikat on todennäköisesti entisiä, jos niitä erehtyy jättämään lattioille Retun jäädessä yksin.
5. Oon jo pari vuotta sitten päättänyt, että mun seuraava koira tulee olemaan australiankelpie. Siinä koirassa vaan täsmää kaikki mun kriteerit eli vilkas, itsevarma, avoin ja ystävällinen, passeli koko ja rakenne, lyhyt turkki ja pk-oikeudet. Käyn harva se päivä rotuyhdistyksen sivuilla ja tutkimassa kasvattajien sivuja. Uskoisin, että sitten, kun pennun aika tulee, niin oon melko hyvin jo rotuun perehtynyt tällä tahdilla ;)
6. Epäonnistunut treeni saa helposti mut menettämään toivon koko asian osalta (kuten ehkä on voinut lukea täältä blogistakin ;)). Asiaa pahentaa vielä se, että mun asenne vaikuttaa myös koiraan, jolloin sekään ei kunnolla yritä ja noidankehä on valmis. Tällä hetkellä mun toivo menetetty -listalla on agissa kontaktit ja tokossa kaukot. Tarvisin jonkun kädestä pitäen viemään mut vaikeista vaiheista yli niin, että pääsisin treeneissä eteenpäin.
7. Rakastan kouluttamista ja haluan kehittyä siinä jatkuvasti paremmaksi. Se tunne, kun omat koulutettavat onnistuu ja edistyy on mahtava.
8. Olen vannoutunut jääkiekkofani, vaikka viime vuosina matseissa käynnit on jääneet ihan olemattomiin. HIFKin tilannetta tulee seurailtua pitkin kautta ja Suomen maajoukkuepelit pyrin aina katsomaan. Ehkä tällä kaudella voisi pitkästä aikaa käydä myös ihan paikan päällä katsomassa HIFKin peliä jäähallilla.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

"Tässätässätässä"

Kouluttaessani muita mä yleensä kiinnitän paljon huomiota turhiin tässä-käskyihin, vaikka tiedän kyllä viljeleväni niitä itsekin. Tän päivän ratatreeneissä sitten sainkin itse kuulla asiasta ihan aiheesta ;) Miten se voi olla niin vaikeaa pitää suunsa kiinni radalla?! Ihan turhia tässätässätyksiä tuli joka väliin, mikä vaan hidasti koiran vauhtia. No, eikös sitä sanota, että ensimmäinen vaihe parantumisessa on myöntää ongelmansa, joten nyt on vaan oltava itselle tiukka noiden suhteen. Totaalista nollatoleranssia en usko pystyväni pitämään, vaikka ilmeisesti se olisi parempi retkahtamisen estämiseksi.. Jos nyt alkuun pyrkisin vähentämään ja sitten mahdollisesti lopettamaan kokonaan niin ei olisi liian raju muutos nykyiseen :D Pikkuhiljaa..


Kiva oli tehdä pitkästä aikaa rataa. En edes muista, millon oltaisiin viimeksi tehty täyspitkää rataa, joten odotukset ei ollut kovin korkealla. Tehtiin alkuun kaikki kisanomaisesti rata läpi ja toiselle kierroksella sitten lähdettiin korjailemaan. Hyllytettiin kisanomainen rata. Kutsuin koiran 2-3 välistä, valssilla keinun jälkeinen hyppy ja persjätöllä koira mukaan putken toisesta päästä. Tein huonon takaaleikkauksen pussille ennen keppejä ja R kääntyi väärään suuntaan eli keinua kohti. Keppien jälkeen vedin koiran putken puolelta hypylle ja tavallisella käännöksellä putkeen (kaarros veeeenyyyyiii). Jaakotus esteelle 14 toimi hyvin :) Sain vedettyä koiran hyvin 16-esteen yli kulkemalla itse esteen vasenta puolta, mutta väärän putkensuun ohi tuo kuljetus ei toiminut eli R sujahti väärään putkenpäähän ja siitä hylly.
Kakkoskierrokselle vaihdoin ohjausta hieman. Tein keinun jälkeisen valssin tiukempana (eli ennakoivana) ja vaihdoin ennen pussia puolta valssilla, jolloin R kääntyi hyvin pussista kepeille. Tein valssin myös esteelle 12, vaikka tarkoituksena oli kylläkin tehdä jaakotus.. Mutta hyvin toimi valssikin, kun maltoin tehdä sen tarkasti ja AJOISSA. Jaakotus edelleen esteelle 14 toimi hyvin! Nyt tein esteen 16 oikealta puolelta vetämällä koira putkesta sivuun ja sain hyvin ohjattua oikeaan putkenpäähän. Sitten vaan koira takaakiertoon, valssilla puolenvaihto ja loppusuora. Nollalla läpi! Tehtiin vielä muutamaa pikkupätkää, mutta en saanut niistä niin hyviä, kuin olisin halunnut, joten tehtiin loppuun pari irtoamistreeniä ja lopetettiin siihen.

Tän päivän treeneistä siis seuraavanlaisia huomioita: jaakotuksella R kääntyy hyvin, sitä kannattaa siis käyttää enempikin. Lisäksi pitää muistaa tiukat valssaukset ajoissa eli ei anneta koiran kaarrattaa vaan pidetään ns. kuonosta kiinni. Kolmantena huomion arvoisena seikkana mainittakoon vielä irtoaminen, jota mun pitäisi muistaa hyödyntää paremmin ja vahvistaa. Testailtiin vähän miten hyvin saan "huiskaistua" (eli irrotettua) koiran suorittamaan esteitä itsenäisesti ja hyvinhän se toimii. Huh, taas niin paljon kaikkea treenattavaa, mutta sehän tässä lajissa onkin, että koskaan ei voi osata liikaa :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Ollaan me treenattu

Koiravapaa viikko on nyt ohi ja R on taas kotona. Käytiin heti tänään kentällä treenailemassa kontakteja ja testasin vähän suoraan etenemistä ja käännöksiä flat workinä mitä ollaan alkeislaisten kanssa tehty. Hyvin toimi myös Retun kanssa vaikkei tuon kanssa koskaan ole niitä tehty :)

Oon yrittänyt viime päivät etsiä jostain hyvää kontaktiestekurssia, mutta miten se voikin olla niin vaikeaa?! Luulisi, että pääkaupunkiseudulla olisi erityisen hyvin tarjolla erilaisia kursseja ja vielä laadukkaita sellaisia, kun kilpailu on kovaa. Mutta ei. Muualta Suomesta löysin paljonkin, mutta pk-seudulla ei ollut yhtään mun kriteerit täyttävää :( Ehkä sitä pitäisi kerätä porukka ja pyytää sitten joku hyvä kouluttaja kontaktitreeniä pitämään, kun tuskinpa olen ainoa, jolla kontaktien kanssa on ongelmia ;).
No nyt kuitenkin päätin, että se on nyt vaan sitten lähdettävä itse esteille, ei sitä voi loputtamasti pitkittää. Siitä on nyt meinaan jo puoltoista vuotta, kun ollaan tehty Retun kanssa viimeksi puomia tai A-estettä (kun en oo tiennyt mitä tehdä, niin en oo tehnyt mitään).. Tehtiin siis ihan vaan puomin loppua, palkkasin runsaasti ja vapautin lelun perään. Toimi ihan mukavasti, joten tästä nyt sitten koitetaan jatkaa eteenpäin ja toivotaan, että reipas asenne säilyy eikä epäröintiä ala esiintyä..

Viime viikolla ennen Retun Sipooseen lähtöä ehdittiin tehdä vielä muutamia kaukojen maasta istumaan toistoja, jotka sujuikin nyt ihan kivasti. Heti, kun vire on parempi niin myös toistot on parempia (yllättävää ;)), joten nyt mun pitää jatkossa kiinnittää erityistä huomiota koiran viretilaan. Sunnuntaina käytiin myös agitreeneissä, joissa aiheena oli takaaleikkaus ja vekkaus. Takaaleikkaus tuotti tällä kertaa vaikeuksia, sitä ei tosin ollakaan treenattu pitkään aikaan. Jotenkin mulla on ollut käsitys, että takaaleikkaukset toimii hyvin meillä, mutta mitä vielä. Nyt ei ainakaan toiminut. En saanut oikein millään Retua kääntymään kunnolla takaaleikkauksella, joten tätä pitää muistaa treenata jatkossa.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Mysteeri-tiivistymä

Taisin jo aiemmin kesällä hammasoperaation yhteydessä kertoa, että Retun alaleukaluussa vas. puolella todettiin rtg-kuvassa selvärajainen tiivistymä, jota eläinlääkäri epäili vanhaksi murtumaksi. Kuvat lähetettiin kuitenkin konsultaatioon toiselle ell ja lisätietoa piti tulla elokuun alkupuolella, kunhan tämä konsultoitava eläinlääkäri tulee lomilta. No, aika kului eikä tuosta rtg-kuvan tiivistymän kohtalosta kuulunut mitään. Olin jo lähes unohtanut koko jutun, kunnes eilen sitten eläinlääkäri oli jättänyt viestin vastaajaan. Viesti oli vielä niinkin mystinen, että vilkkaalla mielikuvituksella aloin maalailla piruja seinille.. Ja kaiken huipuksi eläinlääkärin pystyi tavoittamaan vasta tänään iltapäivällä, joten aikaa mielikuvituksen laukkaamiselle oli ihan riittämiin ;) Aloin jo epäillä, että kyseessä on pakko olla jotain vakavaa, vähintään luusyöpä tai jokin harvinainen luutauti tms.. Mutta ei ollut, kai. Leukaluussa olevan tiivistymän diagnoosi on edelleen avoin. Eläinlääkäri oli näyttänyt rtg-kuvia jopa käymässään koulutustilaisuudessa ulkomaiselle alan asiantuntijalle, eikä hänkään tiennyt mistä on kyse. Muutos ei vaikuta pahanlaatuiselta, mutta vanha murtuma tai mikään tunnettu kertymäsairaus tai muu ei selitä tuota tiivistymää. Jotakin röntgentiivistä materiaalia luuhun on kuitenkin kertynyt, mutta missä vaiheessa ja miksi niin on mysteeri. Tällä hetkellä ei siis tehdä asialle mitään. Jatkossa käydään vuosittain hammaskiven poiston yhteydessä ottamassa kuvat leuasta ja katsotaan eteneekö muutos mihinkään ja jos, niin toimenpiteet sitten sen mukaan.