Mökkielämää

Jäänyt taas hetkeksi blogin päivittäminen, tosin eipä meillä treenirintamalla ole mitään tapahtunutkaan. Retu on toipunut hampaidenpoistosta hyvin, tällä viikolla päästään vihdoin aloittamaan treenailut!:) Käytiin jo ottamassa vähän esimakua tänään treenikentällä, perusohjauksia siivekkeiden välistä ja pikkukikkailuja. Käännökset oli tänään tosi hyviä, vaikeuksia taas tuotti takaakierrot. Jos kutsuin edeltä koiran ja lähetin takaakiertoon, meni hyvin, mutta jos yritin koiran rinnalta tai takaa ohjata takaakiertoon niin meni ihan perseelleen. Pitää varmaan palata noissakin ihan vauvatreeniin yhdellä esteellä, josko saisi omaan ohjaukseen jotain tolkkua ja koiralle taas muistutettua mikä se takaakierto taas olikaan.

Tänä kesänä ollaan mökkeilty oikein urakalla, kun ei treenaamaan/kisaamaan ole päässyt niin pitänyt keksiä jotain muuta ajanvietettä viikonlopuiksi :) Retu sai viettää leikkausta seuraavan pidennetyn viikonlopun mökillä kuonokoppa päässä, keppihullun koiran vahtiminen keppejä täynnä olevan mökin pihalla kun olisi ollut mahdotonta tai vähintään siinä olisi vahtijalta mennyt mökkiloma pilalle. Viime viikonloppuna sitten pärjättiin jo ilman kuonokoppaa ja aina vaan vaikeampi on lähteä sunnuntaisin mökiltä kotiin.. Seuraavaa mökkireissua odotellessa vähän mökkilomatunnelmia viime viikonlopulta:

Kerrankin edes jotenkin onnistunut poseerauskuva :D

Grillivahtina ;)

Rakastan vettä -ilme..

Ei varmaan tarvi selittää, miksei kotiinpaluu mökkimaisemista innosta

Operaatio hampaiden poisto

 Tänään koitti sitten se hetki, kun Retulta lähti hampaita. Kyllä, hampaita. Eli niitä lähti kaksi, molemmat raateluhampaat (P4:set). Jari kävi aamulla viemässä koiran eläinlääkäriasemalle ja eläinlääkäri sitten soitteli mulle aamupäivällä, kun olivat saaneet röntgenkuvat suusta otettua. Tilanne suussa oli siis se, että molemmissa raateluhampaissa oli murtumat, vasemmassa hampaan ydin oli esillä, mutta oikeassa ei ainakaan selkeästi. Oikeanpuoleisessa oli kuitenkin päässyt tulehdus hammasjuureen ja oli nähtävissä selvät reaktiot hampaan juurten ympärillä. Näiden hampaiden kohdalla siis poisto oli ainoa järkevä ja mun kukkarolle sopiva vaihtoehto. Lisäksi röntgenkuvissa oli näkynyt alaleuassa selvärajainen tiivistymä luussa, jota ei ollut tunnettavissa leukaa palpoimalla. Tämän osalta eläinlääkäri konsultoi vielä toista eläinlääkäriä ja on vastauksen saatuaan yhteydessä muhun. Samalla kertaa otettiin ohutneulanäyte Retun vatsassa olevasta patista ja siitäkin siis vastaus tulee myöhemmin.

Retu oli ollut ihan pirteä, kun Jari oli hakenut sen, joten hyvin on anestesia ja siten myös herääminen onnistunut :) Toisin kuin viime kerralla hammaskiven poiston jälkeen, jolloin Retu oli puolinukuksissa melkein vielä seuraavana aamunakin.. Turvonnuthan toi naama on, mutta kaipa se turvotus laskee ajan kanssa. Kotihoitona on viikon ajan pehmeää ruokaa, antibioottikuuri sekä suun huuhtelu kahdesti päivässä Hexarinse-huuhteella. Lisäksi kipulääkettä 3-5 pv voinnin mukaan. Kaikki pureskelu, repiminen ym. on kielletty kahden viikon ajan. Eli hommaa riittää, mutta on se sen arvoista, jos koira sillä tulee kuntoon. Tänään illalla meni jo alas vaaleanpunaista piimää (aika hauskan värinen antibioottitabu) ja vähän litkuksi liotettua nappulaa. Huomenna Jarin äiti tulee vahtimaan potilasta, kun ollaan kavereiden häissä. Nyt siis vain hoidetaan potilasta ohjeiden mukaan ja toivotaan, ettei mitään tulehduksia tms. komplikaatioita tule.

Pikku potilas ja turvonnut naama

Vertailun vuoksi normaalilla naamalla ;)

Enjoy the ride

Jep, näin luki Veikkolan Nesteen pihamainoksessa ja vaikkei se nyt ehkä ihan sovi tähän hetkeen niin tohon pitäisi pyrkiä.. Seuraavaksi pitkää sepustusta meidän viimepäivien koettelemuksista.

Shit happens. Tuli huomattua se keskiviikkoiltana just ennen nukkumaanmenoa, kun Retu hypätessään alas pahvilaatikkopinon päältä (noin 1m korkea) liukastui ja tuli sieltä alas naamalleen olohuoneen lattialle. Tuloksena vertavuotava alahuuli ja alaetuhampaat. Tarkemman tarkastelun jälkeen näytti siltä, että parissakin alaetuhampaassa on murtuma, joten torstai-aamuna soittoa eläinlääkäriin. Yllättävää kyllä, kaikki on tällä hetkellä lomalla ja ylipäänsä hammasmurtumien korjauksia tekee pk-seudulla ja lähialueella vaan neljä klinikkaa. Kahdella klinikalla olisi ajan saanut vasta elokuulle ja yhdellä oli tulossa tiloihin putkiremppa, joten eivät olisi mahdollista jatkohoitoa voineet tarjota. Pitkällisen soittorumban jälkeen saatiin tarkastusaika Anidentista Veikkolasta vielä samalle illalle. Eli agitreenit jäi taasen väliin.
Tarkastuksessa todettiin, että alaetuhampaissa on vanhoja murtumia, jotka ei siis ole syntyneet keskiviikkoiltaisen äksidentin seurauksena! Huokaistiin jo helpotuksesta, sillä kolauksesta oli aiheutunut ainoastaan verta vuotava huuli ja vähän kolahtaneet etuhampaat, ei mitään sen vakavampaa.
Sitten tulikin pienenä shokkina eläinlääkärin lisäys, että Retulla on kuitenkin molemmissa P4-poskihampaissa murtumat, vasemmanpuoleisessa hampaan ydin on näkyvissä ja oikeanpuoleinen on vähän kysymysmerkki miten pahasti. Ja tuo koira ei siis oo näyttänyt mitenkään kipeältä vaikka hampaan hermot esillä! Tavallaan siis onni onnettomuudessa, että sattui toi tapaturma, muuten ei oltaisi noita murtumia huomattu kuin vasta jouluna (mitä todennäköisimmin, tai jonakin muuna pyhänä), kun olisi pamahtanut kunnon tulehdus ja turvotus leukaan. Kevättalvella hammaskiven poistossa noita murtumia ei ole ollut eli ne on tulleet tässä kevään/alkukesän aikana ja todennäköisesti kovien luiden syömisestä. Nyt lähti meillä siis luut roskiin.

Hoitovaihtoehdoiksi saatiin joko hampaan/hampaiden poisto tai juurihoito ja metallikruunut. Alustavien hinta-arvioiden mukaan hintaa juurihoidolle tulee noin 5xhampaidenpoisto eli PALJON, joten ei tässä opiskelijabudjetilla elävän auta muu, kuin valita tuo hampaiden poisto :( Kuulemman ei pitäisi vaikuttaa koiran syömiseen tai leluilla repimiseen mitenkään, hope so. Eläinlääkäri lupasi vielä laittaa sähköpostitse kuvia noista metallikruunuista miltä näyttävät ja kaikista mieleen tulevista kysymyksistä saisi laittaa s-postia tai soittaa. Hampaat olisi kuitenkin hyvä hoitaa mahd. pian, sillä bakteereilla on nyt suora yhteys verenkiertoon murtuneen hampaan kautta. Toisen P4:n murtuman vakavuus oli vielä kysymysmerkki, se pitää siis tutkia vielä röntgenkuvien avulla.

Kun vihdoin selvisin ulos klinikalta ja istuin autoon niin aloin vaan itkeä ja nauraa hysteerisesti.. Olin jotenkin niin yllättynyt ja järkyttynyt sekä itse tapaturmasta ja koko murtumahommasta, pelkäsin pahinta ja sitten kun selvisikin nuo poskihampaiden murtumat ja sain alustavat hinta-arviot niin koko pakka jotenkin hajosi. Nyt kun asiaa on kyennyt miettimään jo vähän järjellisemmin, niin hampaiden poisto on varmaankin koiralla edessä, joka toisen tai molempien P4:n. Onneks vakuutus korvaa, vaikka itsellekin tulee melkoiset summat maksettavaksi. Olisin halunnut säästää noi hampaat, mutta juurihoidot on niin kalliita, ettei vaan yksinkertaisesti ole varaa niihin ja ilman metallikruunuja niitä ei kannata tehdä noihin hampaisiin.

Sairasloman pituus on vielä kysymysmerkki, mutta sitä tulee se on varma. Eniten harmittaa nyt se, että meille tulee TAAS treenitauko. Voiko oikeesti olla näin epäonninen?! No, jos nyt joka tapauksessa tulee treenitauko, niin koitetaan saada samalla nukutuksella poistettua Retun vatsassa oleva rasvapatti, se kun olisi joka tapauksessa ollut tarkotus poistaa syksyllä treenikauden jälkeen.

Käytiin keskiviikkona ennen epäonnista iltaa treenailemassa kentällä kontakteja ja keppejä. Kontaktitreeni sujui tosi hyvin, sain nostettua hieman lautaa ylöspäin. Keppitreenikin meni ihan kivasti, otettiin kuudella kepillä ja lähinnä palkkasin oikeista sisäänmenoista eri kulmista. Noi avokulmat on edelleen tosi vaikeita Retulle, jostain syystä se hakeutuu tosi helposti kakkosväliin. Ja huonoa tuossa on se, että se tajuaa etten oo tyytyväinen tuohon keppialoitukseen ja lopettaa pujottelun kesken. Että näin taitavasti oon siis opettanut koiraa reagoimaan omaan tekemiseeni kepeillä. Joudutaan siis treenaamaan aika lailla avokulmia ennenkuin saadaan ne sujumaan.